Julkaistu

Voimaharjoittelu fysioterapiassa

Voimaharjoittelu fysioterapiassa

Voimaharjoittelu on yksi fysioterapian kulmakivistä. Siitä on havaittu olevan hyötyä monissa tyypillisissä ongelmissa, kuten esimerkiksi jännevaivoissa ja erilaisissa selkä-, polvi- ja olkapääkivuissa. Hoitavan vaikutuksen lisäksi voimaharjoittelulla voidaan myös tehokkaasti ehkäistä erilaisia urheiluvammoja ja rasitusvammoja. Fysioterapiassa voidaan usein käyttää aivan samanlaisia harjoitusmetodeja ja harjoittelun muuttujia kuin normaalissakin harjoittelussa. Harjoittelulla halutaan luoda elimistöön sopiva ylikuormitus ja siitä palautuminen, jolloin elimistö vastaa positiivisesti adaptoitumalla hermostollisesti ja rakenteellisesti. Koska fysioterapiassa yleensä kuitenkin ollaan tekemisissä kivun ja/tai kudosten paranemisprosessin kanssa, on huomioon otettava erilaisia erityisvaatimuksia.

Mitä akuutimmasta vammasta on kyse (esimerkiksi nilkan nyrjähdys tai lihasrevähdykset), sitä tarkemmin paraneminen noudattaa perinteisiä kudosten paranemisprosessin aikatauluja. Kuormittamisen aloitus ja sen progressiivinen nostaminen ovat tällöin hyvin lineaarista mallia noudattavia, joissa aina pitää kuitenkin ottaa yksilön vasteet huomioon. Sen sijaan, mitä kroonisempi tilanne on kyseessä, sitä vähemmän voidaan tuijottaa kudosten paranemisprosessia. Kroonisessa kivussa tulee mukaan kipukokemuksen moniulotteinen biopsykososiaalinen kokonaisuus, jonka hoitamisessa eivät välttämättä päde perinteiset voimaharjoittelun parametrit. Myös kipuvaste harjoitteluun on huomattavasti vaihtelevampi. Harjoittelun kuormittavuus ja sisältö vaativat tällöin entistä yksilöllisempää tarkastelua.

Voimaharjoittelussa on fysioterapiatilanteissa usein paikka sekä eristetymmille yhden nivelen ja yhden raajan liikkeille että toiminnallisille moninivel-liikkeille. Esimerkkinä voidaan käyttää polven eturistisideleikkauksen jälkeistä kuntoutusta. Tutkimukset kertovat, että operoidun jalan etureiden voimataso suhteessa toiseen jalkaan on yksi tärkeä mittari kuntoutuksen etenemistä seurattaessa. Normaaleissa tilanteissa voisimme vahvistaa etureisiä tasapuolisesti esimerkiksi kahden jalan etukyykyillä. Kivun ja kudosvaurion ollessa läsnä etukyykyt eivät usein yksinään kuitenkaan riitä. Elimistö nimittäin siirtää fiksusti kuormitusta pois sekä kipeältä raajalta terveelle raajalla että kipeässä raajassa pois polvelta ja etureideltä enemmän lonkan ja pakaran lihaksistolle. Kuntoutuvan jalan etureisi ei saa tässä tapauksessa riittävää ärsykettä. Tällöin onkin perusteltua käyttää kohdistetumpia liikkeitä (etureisipenkki, yhden jalan kyykyt), joissa tällaista kompensaatiomahdollisuutta ei anneta. Kun puolierot ovat tasaantuneet, eikä kipu haittaa harjoittelua, voidaan siirtyä kahden jalan moninivel-liikkeisiin mikäli ne nähdään tarpeellisiksi.

Toisena esimerkkinä voidaan tarkastella tyypillistä nilkan nyrjähdysvammaa. Paikallista kudosta muistetaan hoitaa usein erilaisilla eristävillä hallinta-, voima- ja tasapainoharjoitteilla. Koko kineettisen ketjun toiminta ja suorituskyky on kuitenkin syytä ottaa myös tarkasteltavaksi ja treenattavaksi, sillä vamman vaikutukset lihastoiminnassa näkyvät jopa pakaran lihaksistossa saakka.

Kaikilla alamme ammattiryhmillä ja myöskin yksilöillä näiden ammattiryhmien sisällä on omat erikoisosaamisensa. Kaikki fysioterapeutit eivät ole vahvuusalueellaan voimaharjoittelun suunnittelussa tai ohjaamisessa, eikä valmentajien tai personal trainereiden ydinosaamista useinkaan ole kuntoutustilanteiden asettamat erityisvaatimukset. Vanhan sanonnan mukaan jos ainoa työkalusi on vasara niin kaikki näyttävät nauloilta. Joskus tarvitaan kuitenkin ruuvimeisseliä ja jakoavainta. Kannustankin kaikkia liikunta- ja terveysalan ammattilaisia olemaan rohkean rehellisiä oman osaamisensa rajojen tunnistamisessa ja rakentamaan kattavan moniammatillisen verkoston ympärilleen. Yhdessä on mahdollista olla fiksumpi kuin yksin ja hyvin hoidettu tyytyväinen asiakas tuo todennäköisesti meille kaikille lisää asiakkaita autettavaksi.

Jani Parkkinen on Jyväskyläläinen urheilufysioterapeutti, fysiikkavalmentaja ja personal trainer. Uransa aikana Jani on ehtinyt kiertää kymmeniä koulutuksia ympäri maailmaa, toimia naisten rugby- maajoukkueen fysioterapeuttina viiden vuoden ajan. Hän on myös vastannut fysiikkavalmennuksesta koripalloilijoilla, jalkapalloilijoilla ja rugby pelaajilla niin junioreiden kuin aikuisten parissa. Päivätyöt pyörivät oman fysioterapia- ja valmennusyrityksen parissa sekä kouluttajan roolissa Suomessa ja ulkomailla.

www.janiparkkinen.com

Instagram: @janiparkkinen

Vahvaa syksyn alkua!
Jani Parkkinen