Julkaistu

Selkäongelmien, hoitojen ja treenin tilanne ja tulevaisuus

60 % työikäisistä käy valittamassa selkävaivoja uransa aikana. Veitsi ja lääkkeet eivät usein paranna kipeää selkää. Liikkuvuus- ja Kontrolliharjoittelu ovat avain, joita tarvitaan ennen lihasten vahvistamista.
Jokaisen liikunta-alan ammattilaisen olisi hyvä ohjelmoida selkää hoitavat harjoitteet jokaiseen ohjelmaan.

Selkäkipu ajaa suomalaisen lääkäriin. Tavallisesti lääkkeeksi määrätään särkylääkettä tai koko kehon lihakset rentouttavaa relaksanttia ilman, että vaivan todellista syytä lähdetään sen kummemmin selvittämään.
Kovasti kipeä selkäpotilas saatetaan ohjata kuvauksiin. Jos selästä löytyy vikaa, kuten pullistumaa, voivat jatkot viedä leikkauspöydälle.
Tässä on selkäpotilaan taival terveydenhuollossa äärimmäisen yksinkertaistettuna. Ongelma on siinä, ettei hoito varsinaisesti paranna selkää, vaan ainoastaan poistaa oireita.
Samalla linjalla ovat myös tutkijat. Professori Jaro Karppinen Oulun yliopistosta on Ylen uutisissa todennut, että hoidossa kaikki fokusoituu rakenteellisiin vikoihin, jotka useimmiten eivät ole ongelma, vaan se, että selkää ei käytetä oikein tai optimaalisesti.
Ylivoimaisesti suurin osa kivuista pullistumista saataisiin oireettomiksi liikkuvuus- ja kontrolliharjoittelulla, sekä lihasten vahvistamisella, tätä on tehty monien jatkokouluttaneiden terapeuttien toimesta jo pitkään.
Liikunta ala voi ottaa ison roolin terveemmän selän rakentamiseksi kaikille ihmisille.
Olen on itse urheillut 12 vuotiaasta, valmistui personal traineriksi 2004 ja 25 vuotiaana treenasin ohjeiden mukaan voimaa ja kestävyyttä. Maastanosto oli reilusti yli 200 kiloa. 26 vuotiaana selkä hajosi ja sain pullistuman. Tästä alkoi vuosien taival opiskella ja testata, miten selkä kuntoutetaan ja miten oikeasti kannattaa treenata. Ei vain kuntouttaa, vaan treenata.

Mitä nykyhoidossa pitäisi muuttaa?

Pitäisi lisätä ammattilaisten tietoisuutta kuntoutuksesta, jolla selkävaivoista kärsivän toimintakyky saadaan palautettua ja kivut helpottamaan. Pitkälti samat liikkeet toimivat ennaltaehkäisynä ja sopivat jokaiseen ohjelmaan. Parempi liikkuvuus ja tuki myös parantaa suorituksia.
Kivulle ja kireille lihaksille on olemassa syy. Rakenneongelmat ovat enemmänkin oire, eivät alkusyy. Jos ongelmana on liikkuvuus tai kontrollihäiriö, oire on selkäkipu ja seurauksena voi olla rakennengelmia.
Tiedämme myös, että rakenneongelmat eivät yksin aiheuta kipuja tai toimintakyvyn menetystä jos tuki ja liikkuvuus on kunnossa. jopa 40 % yli 40 vuotiailla on rakennengelmia, mutta ei oireita.
Haaste nykyhoidossa on se, että yleensä ei edes diagnisoida, onko ongelman todellinen syy liikkuvuudessa, tuessa vai heikkoudessa. Aloitetaan suoraan lääkintä tai diagnosoidaan ainoastaan kuvan perusteella. Kuva vain ei kerro liikkuvuudesta, tuesta tai heikkoudesta mitään.
Joskus aloitetaan suoraan lihasten vahvistaminen, vaikka liikkuvuutta tai kontrollia ei olla testattu, saati sitten hoidettu. Tällöin se voi vain pahentaa asiaa.
Kuntoutuksessa oikea järjestys on kaiken avain. vahvistamista ei voi alkaa, ennen kun tuki ja liikkuvuus on hoidettu. leikkausta tarvitaan vasta jos toimintakykyä ei muuten saada palautettua.
Myös leikkauksen jälkeen tulisi testata ja hoitaa liikkuvuus, sekä tuki kuntoon ja alkaa sen jälkeen vahvistamaan lihaksia oikein.

Toiminnallinen selkätreeni, ensin liikkuvuus- ja kontrolli kuntoon sitten vahvistamaan.

Kontrolli on eräänlainen liikkuvuushäiriö, mutta toinen syy huonoon liikkuvuuteen on huonosti joustava faskia, joka vaatii omanlaisen hoidon. Huonosti liikkuva faskia itsessään aiheuttaa kipuja ja heikentää kontrollia.
Vaivoista kärsivät yhtä lailla liikkumattomat kuin aktiiviurheilijat. Liika passiivisuus ja liiallinen suortuskykytreeni heikentävät liikkuvuutta ja tukea yhtälailla.
Harva urheilijakaan pystyy tekemään edes ”tarjoilijan kumarruksen” oikeaoppisesti selkä suorassa. Selkä kaartuu, koska tuki ja hallinta puuttuu. Tähän vaikuttaa sekä faskian joustavuus, että aivojen käskytys. Jos faskia on jumissa, aivot ja ranka eivät saa oikeaa viestiä: proprioseptiikka ei toimi.
Kontrollin puute altistaa vammoille. Vaara vaanii etenkin passiivisuudessa, yksipuolisessa liikkeessä sekä raskaammissa suoritteissa ja pahimmillaan se on näiden yhdistelmässä: päivä passiivista tai yksipuolista työtä ja illalla kova treeni. Siksi niin moni hajottaa kuntosalilla itsensä, eikä urheilija tervettä päivää näe…
Selkävaivaisella pelkkä lihaskuntoharjoittelu ilman liikkuvuus- ja kontrollia voi vain pahentaa tilannetta. Liikkeen laatu tulee ensin saada kuntoon. Ei vain lajiliikkeiden, vaan koko kehon liikkeiden.
Kun tuki ja liikkuvuus on saatu rakennettua, pysyvät nikamatkin oikeassa asennossa. Silloin taivutukset ja kierrot sujuvat ilman, että hermot joutuvat pinteeseen ja selkää voi alkaa vahvistamaan kestämään kovaakin treeniä. Itse kuntoutin oman selän ja nyt 39 vuotiaana vedän maasta yli 160 kiloa ilman vyötä ja ilman remmejä. Syksyllä 2015 vuonna selkäni kuvattiin viimeksi, pullistumaa oli edelleen näkyvissä, silti vedin samana syksynä 155 kiloa maasta ilman vyötä.

Lihakset ja aivot uuteen asentoon

Liikkuvuus- ja tukiharjoittelu vaatii vain pienen ajallisen panostuksen. Siksi se mahtuu kenen tahansa arkeen tai treenien alkulämmittelyyn. Usein käytetään vain staattista venyttelyä ja yleislämmittelyä. Ne eivät kehitä aktiivista liikkuvuutta ja kontrollia, eivätkä missään tapauksessa riitä optimaaliseen terveyteen ja suortuskykyyn.

Nämä harjoitteet tulisi opettaa jo junioreille, koska meillä alkaa olla jo 15 vuotiaita harjoittelussa itsensä hajottaneita selkäpotilaita.

Selän kannalta loppujen lopuksi (perusasioiden jälkeen) tärkeintä on ns. integrointi, eli treenata kokonaisia liikekaavoja, joissa keskivartalo opetetaan tukemaan koko kehon liikkeitä. Erilaisia monipuolisia kyykkyjä ja punnerruksia joissa fokus on rangan hallinnassa. Ei siis pelkästään spesifejä liikkeitä rangalle, vaan kaikki primääriliikesuunnat; kyykyt, työnnöt, vedot sekä taivutukset ja kierrot seisten vastuksien kanssa kokonaisina toiminnallisina liikkeinä. Sama juttu lihastoimintaketjuille.
Arkisten tilanteiden tai liikunnan nopeampi tempo haastaa liikkeessä. Siksi tarvitaan reaktioharjoituksia ja liikekaavoja, joissa jalat ja kädet ovat aktiivisesti mukana.
Asennonhallinnan ja liikkeenhallinnan ohella harjoittelussa on tärkeää treenata faskian eli joustavuutta. Tämä mahdollistaa kontrollin ja jo osaltaan lievittää kipua ja jumeja. Lisäksi se lisää tehoja kun ketjut toimivat ja elastisesta rekyylistä saa apuja.

Kevyttä mutta tehokasta

Monen on vaikea mieltää kontrolliharjoittelua edes treeniksi, koska se tuntuu niin kevyeltä. Nyt harjoitellaan kontrollia ja liikkuvuutta, ei voimaa ja kestävyyttä. Ammattilaiset jputuvat usein motivoimaan asiakkaat tekemään näitä. Siksi ne pitäisi ehdottomasti upottaa ”pakollisiksi osiksi” ohjelmaa.
Moni jättää terveyttä edistävät treenit tekemättä. Meille on jotenkin opetettu, että liikunta pitää olla rankkaa ja pitää sattua. TV:ssä näytetään huippu-urheilijoilta vain kisasuorituksia ja treeneistä niitä pätkiä, missä räkä lentää. Todellisuudessa suurin osa treenistä on kevyttä, se ei vaan kiinnosta katselijoita. Eikä sitä moni urheilijakaan valitettavasti tee.
Oikeanlainen harjoittelu palauttaa toimintakyvyn hoitamalla ongelmien syyn. Sen myötä saavuttaa ryhdikkään asennon, hyvän tuen ja liikkuvuuden, jonka kanssa selkä kestää.
Monet kertovat päässeensä eroon lääkkeistä ja ongelmista, vaikka vaiva olisi ollut pidempiaikainen. Toimintakyky on palannut ja kivut helpottaneet.

Käypä Hoito -suositusta tulisi muuttaa

Liikekontrollista tohtoriksi väitellyt Vesa Lehtola on tutkimuksessaan todennut, että yksilöllinen kontrolliharjoittelu on selkeästi tehokkaampi hoito kuin yleinen vahvistaminen.
Käypä Hoito -suositus kaipaisikin päivitystä.
Yleisin hoitomuoto, lääkkeet, leikkaus ja pelkkä lihasten vahvistaminen, ilman liikkuvuus- ja tukitreeniä, ovat vastoin ihan nykytietoakin.
Hoito pitäisi määrätä todellisen diagnoosin perusteella, kuten lääketieteessä kuuluukin. Ei tuurilla. Liikkuvuus, kontrolli ja lihaskunto pitää testata ja hoito määrätä testien perusteella ja kaikkia kolmea osaa pitää treenata, mutta oikeassa järjestyksessä.
Kaikki liikkujia tulis opettaa ottamaan nämä asiat osaksi ohjelmaansa ja ne tulisi ehdottomasti kuulua jokaisen seuran harjoituksiin.
Lihasten vahvistaminenkin on erittäin tärkeää, mutta sen vuoro tulee vasta liikkuvuuden ja tuen  jälkeen.
Videosarja selästä ja eri hoitomuodoista löytyy osoitteesta www.selkakuntoon.fi


Kirjoittaja Jukka Harju
Jukan kehittämällä Anatomic Function Training -menetelmällä on saatu hyviä tuloksia useiden tuhansien ihmisten kanssa, aktiiviurheilijoista selkäpotilaisiin.
Selän harjoittamiseen on suunniteltu oma Toiminnallinen selkätreeni, jonka tavoite on kivuton normaali arjen toimintakyky ja pohja, jolla selkä kestää myös raskaammatkin liikuntaharrastukset.
Harju on jatkokouluttanut yli 1200 ammattilaista, ohjaajia ja valmentaja muun muassa Kankaanpään ja Ruissalon kuntoutuskeskuksissa, HYKS:ssä ja Porin Lääkäritalolla. Lisäksi testannut ja konsultoinut useita ammattiurheilijoita, mm. Nooralotta Neziriä ja Patrik Lainetta