Mikä maksaa terveydenhuollossa kaikista eniten? Syöpäsairaudet? Sydän- ja verenkiertohäiriöt? Keuhkosairaudet? Ei; kaikista suurimmat kulut aiheuttaa pitkittynyt kipu. Jopa joka neljäs suomalainen kärsii pitkittyneestä kivusta. Suurimmalla osalla heistä syyn alkuperä on tuki- ja liikuntaelinperäinen, eli selkä-, niska-, olkapää-, tai esimerkiksi polvikipu. Näissä tapauksissa ei lähes koskaan ole kyse mistään vakavasta sairaudesta. Kipu vaan jatkuu, ja syytä ei saada selville.
Kun kipu pitkittyy, ei oireita tyypillisesti voida enää korreloida jonkun kudoslöydöksen kanssa. Voi kuulostaa yllättävältä kuulla, että selkäkivuttomilla on yhtä paljon patologisia löydöksiä esimerkiksi magneettikuvauksissa kuin selkäkipua potevilla. Näin on asianlaita myös polvi-sekä olkapäävaivoissa.
Mistä kipu sitten johtuu? Minkä takia se pitkittyy, vaikka kudosperäinen diagnosointi ei voi selittää tätä? Nykykäsitys pitkittyneen kivun syistä löytyy keskushermostosta ja ennen kaikkea aivoista. Hermojärjestelmä ja ennen kaikkea aivot ovat ultimatiivinen oppimiskone. Samoin kuin opimme uuden laulun tai tanssin, tai kakkureseptin, niin opimme sen pian ulkoa. Asia sujuu automaattisesti, ajattelematta. Olemme siis oppineet kyseisen aktiviteetin. Näin käy myöskin ajatuksille, joita toistelemme, kuten ”olen hyvä hiihtäjä” tai ”rakastan lapsia” ja näistä muodostuukin asenne eli totuus. Mutta myös negatiiviset asiat voivat automatisoitua, kuten ”en osaa tanssia” tai ”minun selkä on sökönä.”
Puhutaan neuromatriisista. Se tarkoittaa sitä, että aivosolut eivät koskaan toimi yksin, vaan muodostavat verkostoja niiden solujen ja synapsien kanssa, joiden kanssa ne usein aktivoituvat. Niin kutsuttu Hebbianin laki sanoo, että solut jotka kommunikoivat keskenään, verkostoituvat. Tämä pätee kaikkeen aivojen toimintaan. Niin muistoihin, ajatuksiin kuin myös tunteisiin. Asenteet ovat neuromatriisin toimintaa. Emotionaaliset konnotaatiot eli yhteydet vahvistavat erityisesti neuromatriisin oppimista. Niin hyvässä kuin pahassa. Hyvä pullan tuoksu ja onnistunut leivontaresepti vahvistaa reseptin ulkoaoppimista. Ja selkäkipuun saatu epämieluinen diagnoosi ja selitys kuten ”välilevytyrä”, siis negatiivinen konnotaatio, vahvistaa selkäkivun oppimista.
Onko pitkittynyt kipu siis opittua? Kyllä, mutta ei tietystikään varta vasten opittua. Vaan automaattisesti ja useasti tunteiden kautta. Kipu herättää epävarmuutta ja huolta. Se vahvistaa oppimista. On siis syytä olla huolissaan, neurofysiologisesti ajateltuna. Tämä lieneekin yksi suuri syy pitkittyneeseen kipuun. Miten sitä voi vahvistaa ja pahentaa? Helposti annetaan ikäviä uutisia ”kuvissa näkyy muutoksia”, ”nyt kannattaa olla varuillaan”, ”ei kannata tehdä vääriä liikkeitä.”
Mikä olisi sen vastakohta? Miten kipua pystyttäisiin estämään? No, esimerkiksi antamalla kivulle positiivinen merkitys. “Selkäkipusi on hyvälaatuista.” Niinhän hyvälaatuinen asentohuimauskin kuulostaa ihan siedettävältä, koska se ei muodosta uhkaa eikä näin ollen huolta.
Nykytutkimus on tuonut kivunhoidosta uskomattomia tuloksia. Esimerkiksi lääkehoidolla ei näytä olevan juuri vaikutusta eikä siis suurta merkitystä. Leikkaamalla saadaan harvoin parempia tuloksia kuin esimerkiksi fysioterapialla. Piikeistä ei ole pitempiaikaista hyötyä, pikemminkin päinvastoin. Kuvantamisella ei ole suurta merkitystä, koska kudoslöydökset eivät juurikaan erottele terveitä oireilevista.
Mitä? Miten tämä on mahdollista? Näin se vaan on, uusimpien tieteellisten tutkimusten perusteella. Miksi tätä pitkittynyttä kipua on sitten niin paljon? No juuri sen takia, että tähän päivään astihan on toimittu juuri noilla keinoilla, joista nykyään tiedetään niiden olevan tehottomia ja jopa kontraproduktiivisia.
Yksi suuri ongelma on iatrogeeniset syyt. Tällä tarkoitetaan sitä, että terveydenhuollon ammattilaiset itse aiheuttavat kipujen pitkittymistä. Väärillä neuvoilla ja huonolla kommunikaatiolla. ”Sinun polvissa on paha nivelrikko, kannattaa olla varovainen, ei saa ainakaan urheilla.” tai ”Sinulla on välilevytyrä, kannattaa olla varovainen, ei saa nostaa mitään raskasta eikä kannata mennä töihin.” Kommunikaatio ja vuorovaikutus ovat erittäin tärkeitä.
Miten toimittaisiin sitten toisinpäin? Voitaisiin antaa positiivisia metaforia. Ajattele, että selkäkipu on kuin nuha – se tulee ja menee. Ei sillä ole luultavasti suurta väliä juotko teetä vai mehua. Se menee ohi. Näin on myöskin selkäkivun kanssa. Nivelruston toiminnallinen ärsyke on kompressio ja varaaminen. Eli siis liikkuminen ja harjoittelu. Uusimmat tutkimustulokset näyttävät esimerkiksi, että maratonin juoksu ei huononna artroosia vaan jopa parantaa! Häh – aika uutta. Mikään ei ole niin tehokasta kuin fyysinen harjoittelu. Niin kutsutut myokiinit ovat varsinaisia ihmeparantajia, niin kivun lievityksessä kuin koko terveydenkohentamisessa.
Pitkittyneen kivun tutkimukset ovat tuoneet päivänvaloon uskomattomia tuloksia. Ymmärrys sen syistä on parantunut huimasti. Näitä ei vielä tiedetä, se kestää jonkun aikaa, kunnes tutkimustulokset jalkautuvat yleiseen tietoon. Siis, hyviä uutisia! Näistä asioista kannattaa lukea ja ihmetellä. Apua on tulossa! Pysytään asian tiimoilla!
Terveisin Hannu Luomajoki, Fysioterapian professori ja OMT-terapeutti
